Luonto ihmisten keskellä

"Toisin kuin aina ajatellaan, niin, nyt ajattelen toisin. Ihmiset asuvat luonnossa, ei, hetkinen, ei. Luonto asuu ihmisissä, ei, siis, ei se niin ole. Ei, ei varmasti ole, siitä olen varmempi kuin mistään. Luonto asuu ihmisten keskellä, kyllä. Juuri niin - luit oikein, ihmisten keskellä, niin, mietipä sitä."

"Värit ovat kaiken alku ja juuri."

"Kävelin kadulla ja vastaan tuli seinä. Jatkoin matkaa."

"Metsän rikkauksia."

"Kyllä tänne mahtuu, eikö vain?"

"Missä on kaikki vihreys?"

"Luonto siivoaa ihmisten jälkiä."

"Uusi puulaji lähimetsässä."

Kaikki kuvat ©Janita Mellander

Vierailu YLE Hämeen toimituksessa 17.4.2014

©Janita Mellander

Ryhmämme lähti vierailulle YLE Hämeen toimitukseen Hämeenlinnaan. Siellä meiltä jälleen kysyttiin meidän lukutottumuksiamme ja kiinnostuksen kohteitamme. Meiltä kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa myös, miksi olemme valinneet mediakurssin, mikäli muistan aivan oikein. Itse vastasin kysymykseen suurin piirtein, että haluan tuottaa omia tekstejä ja tutustua paremmin median taustalla oleviin tekijöihin eli miten kaikki toimii, kuinka lehti saadaan kasaan ja niin edelleen. Toisaalta toimittajankin työ kiinnostaa hiukan, joten kurssi pohjustaa tätä työtä melko hyvin.

Alkuosa vierailusta oli aika samanlaista kuin Aamupostissa. Mielenkiintoisin osa oli se kun pääsimme seuraamaan radiolähetyksen tekemistä. Vaikka ei itse tarvinnut radiossa puhuakaan, paikan päällä jännitti. Eniten jännitti lähinnä se, jos uutistenlukija sekoaa puheissaan tai meidän läsnäolomme häiritsee hänen työtään muutoin. Muutenkin koko vierailun ajan oli jännittynyt, ehkä jopa ahdistunut olo. Uutta tietoa tuli nopeaan tahtiin ja kaiken sisäistäminen oli hankalaa. Näiden kahden vierailun aikana olen huomannut, että sellaista työ median kanssa on. Uutta tietoa tulee joka paikasta ja lähes aina on kiire. Nämä kaksi asiaa on välillä vaikea yhdistää. Mutta edelleen sanon samaa mitä luultavasti jokaisessa tekstissä: kaikkeen tottuu ja työ helpottuu rutiinien myötä. 

Uskomatonta oli miten kaikki saadaan toimimaan ja järjestettyä kaiken tuon "kaaoksen" keskellä. Hauskaa oli päästä näkemään kaikkia laitteita ja muuta, mitkä ovat olennaisia työn kannalta. Editointi huone ja radion lähetyshuone olivat täynnä tietokoneita ja nappuloita. On käsittämätöntä, miten joku voi onnistua hallitsemaan nuo kaikki tai että siitä tulisi helppoa. Oli myös hienoa huomata, että kaikki paikalla olijat suhtautuivat intohimoisesti työhönsä. Se suorastaan hehkui heistä ulospäin. Juuri sitä itsekin tulevissa työpaikoissa toivoisin, että pääsen tekemään sitä mistä pidän ja mitä osaan parhaiten. Sen voin vierailun perusteella todeta, että unelma-ammatti näkyy ulospäin.

Kuvassa Eero Hyvönen esittelee meille radiolähetyksessä käytettäviä tiloja.©Janita Mellander

Journalismin säännöt

Tuntimme aiheena oli käsitellä journalistien ohjeita ja säädöksiä siitä, miten kussakin tilanteessa toimitaan. Ohjeet ovat virallisia ja ne löytyvät osoitteesta: http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/

Ohjeet on siis laadittu lähinnä journalisteina työskenteleville, mutta mielestäni niistä on hyötyä kaikille. Ohjeet sisältävät paljon yleistietoa. On hyvä, että tällaiset ohjeet ovat olemassa mahdollisia ristiriitatilanteita varten. Ohjeet ovat ikään kuin punainen lanka tässä ammatissa. Mielestäni ohjeet ovat hyviä ja niissä on paljon hyödyllisiä vinkkejä. Lisäksi ohjeet ovat molempien osapuolien puolella eli ne auttavat journalistin työssä, mutta suojelevat kuitenkin myös yksityishenkilöitä, joita esimerkiksi haastatellaan. Lähteet on tärkeä mainita viitatessa tiettyyn juttuun, joten on asiaankuuluvaa, että siitä mainitaan ohjeissa. Tämä siksi, jotta jokainen saisi tavallaan huomiota omasta työstään. Lisäksi pyritään ehkäisemään suoraan kopiointia. 

Tiedon oikeellisuus pitää tarkistaa monista lähteistä ja olla kriittinen vastaanottamaansa tietoa kohtaan. Kukaan ei siis voi perustaa kantaansa tavallaan vain yhteen näkökantaan. Tämä on erittäin hyvä asia, jotta ihmisille saadaan välitettyä juuri oikeaa tietoa eikä mitään kuviteltuja asioita. 

Ohjeissa mainitaan eräs hyvin tärkeä asia, melkeimpä tärkein kaikista, se ettei uutisissa saa mainostaa mitään eli piilomainonta on kielletty kokonaan. Jos mainonta olisi sallittua se saattaisi vääristää uutisten kuvaa ja niistä voisi tulla merkityksettömiä tai jopa huvittavia. Ne voitaisiin liittää viihteeseen. Huomio saattaisi lisäksi kiinnittyä uutisista enemmän mainoksiin, jolloin asian ydin katoaisi. 

Kuitenkin parhain ohje on se ettei kenenkään ihmisarvoa saa loukata tai tuoda esiin asiaan kuulumattomasti. Mielestäni juuri asia on tärkeämpi kuin se sanooko asian nainen vai mies, hetero vai homoseksuaali. Periaatteessa kaikki jutut voisi julkaista ilman, että tulee julki sukupuolta tai muuta epäolennaista. Toisaalta ihmiset haluavat luokitella kaiken, joten huomio saattaisi kiinnittyä jälleen aiheen sijaan siihen miksei sukupuolta tai muuta mainita. Sekään ei ole hyvä asia. Onneksi julkaisuissa pitää kuitenkin olla kunnioittava, joten se riittää tällä hetkellä hyvin.

©Janita Mellander

Meidän piti käsitellä myös kuvaamiseen liittyviä yleissääntöjä, jotka löysin osoitteesta: http://www.valokuvaajaksi.fi/valokuvaajan-tyo/mita-saa-kuvata/ Jälleen on hyvä, että yhteiset säännöt on luotu ja kaikilla on samat oikeudet. Uutena asia itselle tuli se miten monessa paikassa SAA kuvata ilman luvan pyytämistä. Tälläisia paikkoja ovat kaikki julkiset paikat ja tilat, jonne on vapaa pääsy. Kuitenkaan yksityisissä tiloissa, kuten wc-tiloissa ei saa kuvata. Kuvaaminen on siis sallittua lähes kaikkialla. Itse luulin, että kuvaamiseen pitää kysyä aina lupa oli sitten missä tahansa. 

Kuvien julkaisemisessa tarvitaan kuvassa olevien henkilöiden nimet, jos kuvassa on alle viisi henkilöä. Myös kuvien julkaisemisessa tulee noudattaa kunnioittavaa tapaa ihmisarvoa kohtaan eli kaikkea ei saa tai kannata julkaista. Arkaluontoisten asioiden julkaisuun tarvitaan lupa. Usein vastuu ohjeiden kunnioittamisessa on työnantajalla, mutta jokaisen pitää myös itse vastata siitä, mitä tuo julki. Kukaan ei voi vedota siihen ettei ole vastuussa kirjoittamistaan jutuista. Mielestäni se on oikeudenmukaista, että kaikki vastaavat omista teoistaan, jolloin kynnys tehdä mitään typerää nousee.

Vierailu Aamupostin Riihimäen toimitukseen 11.4.2014

Vierailimme pienen ryhmämme kanssa siis Aamupostissa. Saimme mahdollisuuden esitellä omia kommenttejamme lehteen liittyen. Edellisen tunnin "työt" eli lehtimerkinnät esiteltiin lisäksi yhteisesti.

Vierailu oli mielenkiintoinen ja oli mukavaa nähdä ihmisiä lehden takana. Ja kuulla miten lehti loppujen lopuksi päätyy nykyiseen muotoonsa. Uutta tietoa olivat toimittajien työajat ja -tavat. Työtavat ovat kuulemma muuttuneen niin, että päivässä on monta deadlinea eikä kaikkia juttuja tehdä kerralla. Aikaisemmin työtä pystyi itse vähän ohjailemaan, koska jutut tekee valmiiksi. Päivän rytmitys on hyödyllinen siten, että työtahti pysyy tasaisena. Toisaalta tämän kaltainen rytmitys voi aiheuttaa jonkun verran paineita. Jutut pitää olla valmiina juuri silloin, kun sanotaan. Luulen, että hankalinta työssä on se, miten valita julkaistavat jutut, varsinkin jos juttuaiheita olisi paljon. Täytyy miettiä paljon sitä, mitkä tekijät lopulta ratkaisevat julkaisukelpoisuuden. Yleensä näitä aiheita mietitään kokouksessa yhdessä koko toimituksen kanssa. Kokouksissa ideoidaan lisäksi uusia juttuja, käydään läpi aikatauluja ja muita olennaisia asioita lehteen liittyen.

Vierailun aikana meille sanottiin useasti puheen ja asioiden jakamisen olevan erittäin tärkeää tässä työssä. Ilman tätä oltaisiin kuulemma ihan hukassa. Uskon tämän väitteen täydellisesti. Asiat ovat muuttuvia varsinkin tälläisessa työssä, joten muutoksista pitää tiedottaa ja sopia miten edetään. Usein ryhmässä saa myös enemmän aikaiseksi esimerkiksi ideoinnissa. Eli aivoriihi tyyppinen työskentely on hyödyllistä. Toimittajan työn hyvinä puolina näkisin juuri aivoriihi tyyppisen työskentelyn ja ihmisläheisyyden, mutta samalla saa rauhoittua hetkeksi kirjoittamaan omat juttunsa. Toisaalta rauhoittuminen on ehkä väärä sana tässä hektisessä työssä, mutta ainakin työskentely on itsenäistä. Jokaisella on kuitenkin vastuu omista teksteistään.

Jos itse ajattelen työskentelyä jossain lehdessä, pitäisin varmaan eniten valokuvaajan töistä. Valokuvaus on aina kiinnostanut minua. Saan yleensä paljon inspiraatiota onnistuneista valokuvista tai videoista. Tavoitteeni valokuvauksessa on usein se, että saan vangittua tilanteen tunnelman kuvaan. En kuitenkaan pitäisi mahdottomuutena toimittajan työtä. Siinä on monia hyviä puolia kuten ihmisläheisyys ja ryhmätyö, vaikuttaminen ja tietoisuuden levittäminen. Huonona puolena on ainakin hektinen työskentely, vaikka siihen varmaan tottuisi nopeasti. Eri juttujen arvottaminen tuntuu inhottavalta, sillä mielestäni olisi kiva julkaista mahdollisimman paljon kaikkea. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten en varmaan osaisi päättää mitkä jutut julkaistaan. Ehkäpä tämäkin taito harjaantuisi ajanmittaan ja siitä voisi olla hyötyä muutenkin elämässa asioiden tasapainottamiseen.

©Janita Mellander

©Janita Mellander

©Janita Mellander

 ©Janita Mellander

   

Elämäni ensimmäinen blogi-kirjoitus!

Tänään äidinkielen mediakurssilla perustin oman blogin. Blogin pitäminen on minulle aivan uusi kokemus. Joskus olen kavereiden blogeja lukenut, mutta itse en ole omaa blogia pitänyt. 

Tässä blogissa on tarkoituksena julkaista kurssilla tehtäviä töitäni ja mielipiteitäni kurssiin liittyvistä asioista. Lisäksi pyrin päivittämään blogiin myös vierailuihimme liittyviä asioita. Huomenna onkin tiedossa jo ensimmäinen vierailu, joka kohdistuu Riihimäen Aamupostiin.

Tänään työnämme oli kritisoida Aamupostia ja kommentoida omia näkemyksiä, mistä pitää tai ei pidä periaatteella. Kommentoimme muutenkin lehden koko ulkonäköä. Itse en kauheasti lue paperisia lehtiä, joten alkuodotukset lehden ulkomuodosta olivat hiukan ennakkoluuloiset, negatiiviset suoraan sanottuna. Luulin ettei lehdessä ole mitään hyvää tai erityistä. Tämä luulo osoittautui ihan vääräksi. 

Löysin lehdestä yllättävän paljon mielenkiintoisia juttuja ja plussiakin lehdelle kertyi mukavasti moniin kohtiin. Kaikki ei voi olla pelkkää hyvää, joten vastapainoksi löytyi myös hiukan tylsiä juttuja. Ainakin omasta mielestäni. Muun muassa ulkomaan uutiset ja politiikka eivät kauheasti kiinnostaneet minua. Toisaalta nekin ovat tärkeitä juttuja. Jutut, jotka olivat pitkiä ja tekstiin painottuneita eivät saaneet mielenkiintoani juuri heräämään. Kun taas jutut, joissa oli edes pienet kuvat tuntuivat heti paljon mielenkiintoisemmilta. Yleensä kuva kiinnittää huomioni parhaiten. 

Saimme ideoida lisäksi uusia juttuaiheita aivoriihi tyyppisesti yhdessä porukalla. Ideoiden tuli olla sellaisia, mitä voisi oikeasti julkaista lehdessä ja mitkä asiat meitä voisi kiinnostaa. Välillä piti miettiä tosissaan, mitä paperiin kirjoittaa, mutta onneksi lopulta ideoita alkoi lähes tulvia päähän. Asiaa helpotti se ettei miettinyt asiaa liian vakavasti, vaan päästi luovuuden irti. Kurssin aikana tarkoituksena olisi tehdä oma lehtijuttukin, siitä lisää tietoa myöhemmin. 

Ohessa kuva työskentelystä:

 ©Janita Mellander