Haastattelu on nyt julkaistu! :)

Haastattelu julkaistiin 1.6.2014 Riihimäen Aamupostissa

Jäähyväispostaus (toistaiseksi)

Kesäloma lähestyy ja on aika päättää kouluvuosi. Tämä vuosi on ollut todella antoisa ja mielenkiintoinen. Lukion toinen vuosi on kulunut kuin siivillä, välillä tulee haikea olo, että kohta tämä loppuu kokonaan. Vielä on kuitenkin vuosi jäljellä.

Keväällä mielessäni on pyörinyt äidinkielen mediakurssi, mitä tämä blogikin on sitä käsitellyt. Kirjoitan muutamia ajatuksia siitä. Tänään on siis tämän kurssin viimeinen tapaaminen.

Mediakurssi on ollut varsin mukava ja olen viihtynyt kurssin tehtävien parissa hyvin. Tuntuu kuin kurssi olisi tehty juuri minua varten. Kurssilla olen saanut olla luova, mutta samalla on ollut pakotteitakin esimerkiksi tehdä haastattelu. Se on luonut rytmiä ja ryhtiä kurssiin. 

Olen melko luova persoona. Kuitenkin jos ei ole pakko tehdä jotein tai kirjottaa, useimmiten jätän tekemättä, paha tapa. Tämä ei ole totta, mutta tuntuu kuin siitä ei olisi mitään hyötyä. Perun sanani vielä uudestaan tiedän, että siitä on ja myönnän tämän tekosyyksi saamattomuudelle.

Kurssi on kuitenkin avannut silmäni siihen, että pystyn tekemään, vaikka mitä jopa ilman rajoja. Yleensä vaadin aina, että on oltava selkeät ohjeet, joiden mukaan toimia. Tunnilla olen aika vapaasti tehnyt juttuja vain perusohjeilla esimerkiksi kuinka pitkä jutun tulee olla tai vastaavaa.

Kurssilta on jäänyt käteen myös itsenäinen työskentely. Olen saanut siihen paljon varmuutta muun muassa toimia yksin ja omana itsenäni. Olen tyytyväinen omaan rohkeuteeni, joka on myös kasvanut kurssin aikana.

Jo valmiina olevat taidot ovat kehittyneet mm. valokuvauksessa olen miettinyt tarkemmin millainen kuva on ja mitä sillä haluan näyttää. Tekstien kirjoittamiseen on todella tyytyväinen se on lisäksi kehittynyt entisestä erityisen paljon.

Viisi taitoa, jotka olen oppinut tunnilla/kurssilla:

- Sosiaalisuus ja rohkeus ovat kasvaneet huimasti
- Itsenäisen työskentelyn ylläpitäminen, niin ettei laiskuus ole iskenyt
- Luovuus on noussut uuteen ulottuvuuteen
- Blogin pitäminen ja sen ulkomuodon muokkaaminen
- Kiinnostavan jutun tekeminen


Tulen ehkä jatkossa kirjoittamaan lisää, mutta ensin aion pitää pientä kesätaukoa kaikesta kirjoittamisesta ja varsinkin kouluun liittyvistä töistä. En kuitenkaan lupaa kirjoittaa, vaan pidän sitä yhtenä mahdollisuutena. En tiedä tulevaisuudestakaan ehkäpä ura urkenee kirjoittajana joskus. En tiedä vielä, mahdollisuuksia on maailma täynnä.

(Lisätietoa: kaikki blogissa julkaistut kuvat ovat itseottamiani)

Työelämän pyörityksessä

Haastatteluni on vihdoin valmis ja laitettu menemään eteenpäin. Aamupostiin lähetetty valmisversio haastattelusta on nyt nähtävillä myös alla:


Millaista on työelämä? Kun kysytään aikuisilta, vastaukset eivät varmaan vaihtele. Työ tarjoaa elannon, muuta vie paljon aikaa. Työ tarjoaa myös paljon uusia mahdollisuuksia. Uuden näkökannan kysymykseen kuitenkin tuovat nuoret mielipiteet. Kuinka arjen tasapainottelu onnistuu koulun, työn ja harrastusten välillä? Riihimäen lukiolaiset vastaavat.

Riihimäen Lukiossa opiskeleva Panu Laine toimii kerhonohjaajana ja leiri-isosena Riihimäen seurakunnassa. ”Kerholaisesta kerhonohjaajaksi”, kiteyttää Panu urakehityksensä.

Panulla on ollut vaihtelevasti 1-2 kerhoa ohjattavana ja n. 4 leiriä vuodessa. Leirit sijoittuvat viikonloppuihin ja kerhot vievät 1-4 tuntia viikossa. Koulussa Panulla on täydet kurssit syksystä kevääseen, mutta koulua työ ei kuitenkaan ole haitannut.

Työtä Panu kommentoi: ”Pidän työstä, koska se on hauskaa ja sillä on hyvä tarkoitus.” Erilaisuus ja ainutlaatuisuus kiehtovat, sillä jokainen työpäivä on oma kokonaisuutensa.

Kesälomat ovat kuluneet kesätöissä, muilla lomilla Panu keskittyy lomailuun. Hän painottaa rentoutumisen tärkeyttä.

Tärkeintä työssä ovat taskuraha ja työkokemus jatkoa ajatellen.

Panu Laine englannin tunnilla Riihimäen lukiolla.©Janita Mellander

Ella Uppman on työskennellyt kuukauden lukion ohella puhelinmyyjänä. Töitä hänellä on 1-2 kertaa viikossa 4 tuntia illassa. Töiden ohella Ella on koulussa noin 30 tuntia viikossa.

Koulua Ellan työt eivät häiritse, mutta harrastus kärsii välillä. Harmitellen hän kertoo, että joskus on valittava se, mistä on enemmän hyötyä. Tällä hetkellä raha ratkaisee, ja työ menee ajoittain teatteriharkkojen edelle.

Työn hyvänä puolena Ella mainitsee rahan lisäksi asiakkaat. ”On kiva jutella ihmisten kanssa, he ovat mukavia”, hän toteaa.

Aleksi Pelkonen on työskennellyt 7 kuukautta kuntosali Hyvässä Kunnossa. Hän toimii promoottorina ja palvelutiskillä. Työpaikan hän sai lähetettyään itse hakemuksen. Työt vievät 4-8 tuntia viikossa.

Koulua on arkipäivisin, eikä se kärsi töiden teosta. Joskus vapaa-ajan suhteen hän on tehnyt kompromisseja, jolloin osa lomista kuluu töissä.

Parhainta on palkkapäivä, sitä Aleksi ei voi kiistää. Entä tylsintä? ”Se jos kukaan ei suostu osallistumaan arvontaan”, hän vastaa.

Vinkkinä nuorille hän neuvoo hankkimaan ilta- tai viikonlopputyön, jossa on kohtuullinen palkka.

Sofia Näränen työpaikallaan Prisman HeVi-osastolla.©Janita Mellander

Sofia Näränen sai vakituisen työnsä Prismassa kesätöiden ja jouluapulaisena olon jälkeen vuonna 2013. Näihin Sofia haki itse ja pääsi haastattelun kautta töihin. Hän työskentelee myös Riihimäen seurakunnalla.

Töitä on viikonloppuisin sekä arki-iltoina. Hän on aina harrastanut ja tehnyt töitä, sillä oma käyttöraha on pitänyt hankkia itse.

Lukio vie paljon aikaa, välillä on nipistettävä aikaa muullekin. Sofian mielestä tasapaino on kuitenkin tärkeintä kaikessa.

”Omalla työpaikallani on kiva työyhteisö, lisäksi on huomioitu opiskelijoiden rajoitteet työajoissa”, Sofia kehuu.  Vinkkinä tulokkaille hän ohjeistaa: ”Jos työnhaku ei ensimmäisellä kerralla onnistu, älä luovuta. Yrittäminen palkitsee. Äläkä aseta rimaa liian korkealle.”

Viimeisenä hän mainitsee, ettei iso palkka ole tärkeintä vaan itse työ, etenkin ensimmäisessä työpaikassa.

Haastattelun työstämistä..

Yksi kurssimme pakollisista tehtävistä oli siis haastattelun tekeminen. Saimme itse vaikuttaa paljon siihen minkälainen haastattelusta tulee. Julkaisupaikkana itselläni olisi myös Aamuposti, luultavasti tämän blogin lisäksi. 

Oma aiheeni haastatteluun oli lukiolaiset työelämässä. Haastattelin neljää Riihimäen lukion oppilasta, kaksi kumpaakin sukupuolta. Suunnittelin itse kysymykset ja hoidin myös haastattelemisen yksin. Valokuvat otan itse. Alustavat työt olivat mielestäni helppoja niin keksiä kuin toteuttaakin.

Ainoana ongelmana koen sen, miten pitää juttu tiiviinä. Mieluiten tietenkin tekisin jutusta laajemman, joten minimiraja tekee tiukkaa aina. Alkuvaiheessa tämä ei ole haitallista, jos tekstiä tulee paljon. Yleensä enemmän pohjamateriaalia on parempi kuin liian vähän.

Ongelmat ilmenevät vasta nyt työstämisvaiheessa, kun tekstiä on paljon tiivistäminen muuttuu yhä hankalammaksi. Joudun todella isolla kädellä karsimaan mielenkiintoisiakin juttuja pois. Se on ikävää, mutta kuuluu asiaan nostaa vain pääkohdat esille.

Työstämisvaihe on mielestäni vaikeinta. Edellä mainitsemani tiivistäminen tuntuu välillä jopa pikkuseikalta kaiken muun rinnalla, se on silti edelleen jatkuva ongelma. Se ei ikinä helpotu.

Muita haasteita matkalla kohti valmista juttua ovat otsikon/otsikoiden keksiminen ja mahdolliset kuvatekstit. Myös referoiminen on vaativaa, koska pitää miettiä koko ajan, että asian sanoo oikein. Haastateltavan sanoja ei voi muokata, miten sattuu. On oltava tarkkana millaisia sanavalintoja käyttää lopullisessa tekstissä. Pienetkin yksityiskohdat voivat vaikuttaa lukijan mielipiteeseen tai lukukokemukseen. 

Aiemmassa postauksessani "Journalismin säännöt" puhuin tarkemmin esimerkiksi, mitkä asiat eivät saa vaikuttaa jutun tekemiseen ja mainitsin sen, että muun muassa ihmisarvoa ei saa loukata missään. 

Vaikka haastatteluni ei ole vielä valmis, on sen tekeminen ollut tähän asti varsin antoisaa ja sopivan haasteellista. Uusista kokemuksista on aina hyötyä ja niistä voi oppia. Kaikki haastateltavani ovat olleet mukavia ja osallistuneet hyvin, jopa ylittäneet odotukseni. '

Haluan kiittää kaikkia teitä todella paljon, kun te olette olleet mahdollistamassa tätä hienoa projektia. Iso kiitos teille Sofia, Panu, Aleksi ja Ella! :)  

"Viivähdetään hetki unelmien parissa. Ehkä ne toteutuvat."

"Hymy, jonka lähetät maailmalle, palaa luoksesi."

"Olet enemmän kuin kultajyvä, olet mulle ystävä hyvä."

"Jos täytyy pysähtyä miettimään, toimiako vai ei,
on yleensä parempi olla toimimatta."

"Se mikä on menossa, on myös tulossa."

"Yksinäisyydestä nauttii parhaiten kahdestaan."

"Tunnen lämpimän hengityksesi. Hyvä, en ole yksin.
Voin rauhassa nukahtaa, nähdä sinusta unta."

"Jos onnea etsit sä elämästä, kannattaa aloittaa tänään ja tästä!"

                                                         Kaikki kuvat ©Janita Mellander

Vierailu Aamupostin Hyvinkään toimitukseen 8.5.2014

Menossa sisälle Aamupostin toimitukseen.©Janita Mellander

Tällä kertaa ryhmämme vierailu kohdistui Hyvinkäälle jälleen Aamupostin toimitukseen. Vierailumme oli kuitenkin erilainen kuin Riihimäen vierailu. Saimme paljon hyödyllisiä vinkkejä omaan kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen lehden päätoimittajalta Joonas Romppaselta. Hänen johdollaan pääsimme tutustumaan myös lehden taittamiseen, mitä tapahtuu Aamupostin kohdalla kokonaan Hyvinkäällä.

Meille puhuttiin hiukan paperisen lehden tulevaisuudesta ja siitä miten Aamupostin tabloidi-versiota tullaan kehittämään ja toteuttamaan. Lisäksi keskustelimme nuorten lukemisesta. Nuoret haluaisivat lukea lehtensä netistä, mutta eivät kuitenkaan usein ole valmiita maksamaan siitä. Tämä taas aiheuttaa ongelmia lehden tuotoille, koska Aamuposti ei voi julkaista juttujaan ilmaiseksi toisin kuin isot ja ilmaiset iltapäivälehdet.

Mielestäni saamamme vinkit ja ohjeet olivat erittäin tärkeitä ja osaa niistä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi. Yksi perusohje oli, että otsikoille on löydyttävä tekstistä vastine. Asia on itsestään selvä, jos sitä ajattelee järjellä. Mutta usein tämä kuitenkin ohitetaan jo suunnittelu vaiheessa, sillä otsikot ovat melkein aina hankalinta koko tekstissä. Saattaa olla, että lopuksi vain hutaistaan joku otsikko tekstille. Huomasin ainakin omalla kohdallani tarvetta pohtia tätä asiaa. Otsikko ja mahdollisesti kuva ovat tekstin tärkeimmät ulosannit, jos ne eivät ole kohdillaan lukija ei kiinnostu jutusta. Muu teksti ei juuri vaikuta asiaan.

Monet ohjeista olivatkin semmoisia hienosäätö-osioon kuuluvia. Ne ovat pieniä, välillä melkein huomaamattomia osia tekstissä. Yksi hieno vinkki oli se, että jokaisessa kuvassa pitäisi olla liikettä. Ei liikkuvaa liikettä, niin kuin me usein sen miellämme, mutta jokin tekijä, joka kiinnittää huomiomme. Kuvan ”liike” tekee siitä mielenkiintoisen ja se antaa siihen kontrastia. "Liike" kuvassa jäi hyvin vahvasti mieleeni tästä vierailusta. Itse kuitenkin huomasin heti, että tuon liikkeen määrittely on todella hankalaa. 

Minun mielestäni kuvasta itsestään huomaa sen eron, onko se liikkuva vai ei. Voisin jopa korvata sanan ”liike” omassa kielessäni mielenkiintoisella tai jopa ainutlaatuisella. Kuvassa pitää olla joitain elementtejä tai edes yksi asia, mikä tekee siitä erilaisen kuin muut kuvat, muuten siitä saattaa tulla tylsä. Eikä kuvan kuitenkaan tarvitse olla ainoa laatuaan maailmassa, mutta jos esimerkiksi samana päivänä ei tule vastaan samanlaista tai -tyylistä kuvaa, se on riittävä tekijä takamaan kuvan ainutlaatuisuuden. En tiedä, onko tämä edes oikeasti mahdollista, vaikka itse haluaisin kovasti uskoa siihen ja pyrin toteuttamaan ajatusta omissa kuvissani.

Seuraavaksi katselimme lehden taittamista, mitä oli hauska seurata, kuinka aluksi pienistä palasista saadaan luotua iso kokonaisuus. Taittamista tekevät useat henkilöt. Eilen huomasin, että oli yksi henkilö, joka asetteli valmiita tekstejä sivulle, yksi henkilö muokkasi kuvia ja yksi henkilö paranteli sivua, mikä oli täynnä mainoksia. Lehden taittaminen on siis monen ihmisen yhteistyötä eikä vain yhden ihmisen urakka. Aamupostilla tämä osuus näytti toimivan erinomaisesti. Kun tänään aamulla katsoin sivua, mitä tehtiin eilen, niin se näytti aivan samalta kuin tietokoneen ruudulla aikaisemmin.

Kokonaisuudessaan vierailu oli ehkä enemmän henkilökohtaisempi kuin aikaisemmat vierailut. Nyt pohdittiin asioita omalta kannalta, vielä tarkemmin oman tekstin tuottamiseen liittyen, kun aikaisemmin on pohdittu omia mielipiteitä ja tottumuksia. Nyt esimerkiksi juuri omalla kohdalla mietin, miten juuri minä hankin tietoa, miten saan isosta määrästä tietoa tiivistettyä sopivan pituisen jutun tai miten teen jutusta mielenkiintoisen. 

Lohduttavinta koko vierailun aikana oli kuulla myös Aamupostin heikoista kohdista. Vaikka "heikot" kohdat olivatkin hyvin pieniä, joita tavallinen ihminen tuskin huomaa, niin niistä mainitseminen antoi itselle rohkeutta tehdä omaa juttuani, edes ammattilainen ei ole täydellinen. Tyypillinen horjahdus voisi olla esimerkiksi huono otsikko tai tylsä kuva. Eli ei siis mitään äärettömän pahoja virheitä.

Aamuposti palvelee kaikkia.©Janita Mellander

Luonto ihmisten keskellä

"Toisin kuin aina ajatellaan, niin, nyt ajattelen toisin. Ihmiset asuvat luonnossa, ei, hetkinen, ei. Luonto asuu ihmisissä, ei, siis, ei se niin ole. Ei, ei varmasti ole, siitä olen varmempi kuin mistään. Luonto asuu ihmisten keskellä, kyllä. Juuri niin - luit oikein, ihmisten keskellä, niin, mietipä sitä."

"Värit ovat kaiken alku ja juuri."

"Kävelin kadulla ja vastaan tuli seinä. Jatkoin matkaa."

"Metsän rikkauksia."

"Kyllä tänne mahtuu, eikö vain?"

"Missä on kaikki vihreys?"

"Luonto siivoaa ihmisten jälkiä."

"Uusi puulaji lähimetsässä."

Kaikki kuvat ©Janita Mellander

Vierailu YLE Hämeen toimituksessa 17.4.2014

©Janita Mellander

Ryhmämme lähti vierailulle YLE Hämeen toimitukseen Hämeenlinnaan. Siellä meiltä jälleen kysyttiin meidän lukutottumuksiamme ja kiinnostuksen kohteitamme. Meiltä kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa myös, miksi olemme valinneet mediakurssin, mikäli muistan aivan oikein. Itse vastasin kysymykseen suurin piirtein, että haluan tuottaa omia tekstejä ja tutustua paremmin median taustalla oleviin tekijöihin eli miten kaikki toimii, kuinka lehti saadaan kasaan ja niin edelleen. Toisaalta toimittajankin työ kiinnostaa hiukan, joten kurssi pohjustaa tätä työtä melko hyvin.

Alkuosa vierailusta oli aika samanlaista kuin Aamupostissa. Mielenkiintoisin osa oli se kun pääsimme seuraamaan radiolähetyksen tekemistä. Vaikka ei itse tarvinnut radiossa puhuakaan, paikan päällä jännitti. Eniten jännitti lähinnä se, jos uutistenlukija sekoaa puheissaan tai meidän läsnäolomme häiritsee hänen työtään muutoin. Muutenkin koko vierailun ajan oli jännittynyt, ehkä jopa ahdistunut olo. Uutta tietoa tuli nopeaan tahtiin ja kaiken sisäistäminen oli hankalaa. Näiden kahden vierailun aikana olen huomannut, että sellaista työ median kanssa on. Uutta tietoa tulee joka paikasta ja lähes aina on kiire. Nämä kaksi asiaa on välillä vaikea yhdistää. Mutta edelleen sanon samaa mitä luultavasti jokaisessa tekstissä: kaikkeen tottuu ja työ helpottuu rutiinien myötä. 

Uskomatonta oli miten kaikki saadaan toimimaan ja järjestettyä kaiken tuon "kaaoksen" keskellä. Hauskaa oli päästä näkemään kaikkia laitteita ja muuta, mitkä ovat olennaisia työn kannalta. Editointi huone ja radion lähetyshuone olivat täynnä tietokoneita ja nappuloita. On käsittämätöntä, miten joku voi onnistua hallitsemaan nuo kaikki tai että siitä tulisi helppoa. Oli myös hienoa huomata, että kaikki paikalla olijat suhtautuivat intohimoisesti työhönsä. Se suorastaan hehkui heistä ulospäin. Juuri sitä itsekin tulevissa työpaikoissa toivoisin, että pääsen tekemään sitä mistä pidän ja mitä osaan parhaiten. Sen voin vierailun perusteella todeta, että unelma-ammatti näkyy ulospäin.

Kuvassa Eero Hyvönen esittelee meille radiolähetyksessä käytettäviä tiloja.©Janita Mellander

Journalismin säännöt

Tuntimme aiheena oli käsitellä journalistien ohjeita ja säädöksiä siitä, miten kussakin tilanteessa toimitaan. Ohjeet ovat virallisia ja ne löytyvät osoitteesta: http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/

Ohjeet on siis laadittu lähinnä journalisteina työskenteleville, mutta mielestäni niistä on hyötyä kaikille. Ohjeet sisältävät paljon yleistietoa. On hyvä, että tällaiset ohjeet ovat olemassa mahdollisia ristiriitatilanteita varten. Ohjeet ovat ikään kuin punainen lanka tässä ammatissa. Mielestäni ohjeet ovat hyviä ja niissä on paljon hyödyllisiä vinkkejä. Lisäksi ohjeet ovat molempien osapuolien puolella eli ne auttavat journalistin työssä, mutta suojelevat kuitenkin myös yksityishenkilöitä, joita esimerkiksi haastatellaan. Lähteet on tärkeä mainita viitatessa tiettyyn juttuun, joten on asiaankuuluvaa, että siitä mainitaan ohjeissa. Tämä siksi, jotta jokainen saisi tavallaan huomiota omasta työstään. Lisäksi pyritään ehkäisemään suoraan kopiointia. 

Tiedon oikeellisuus pitää tarkistaa monista lähteistä ja olla kriittinen vastaanottamaansa tietoa kohtaan. Kukaan ei siis voi perustaa kantaansa tavallaan vain yhteen näkökantaan. Tämä on erittäin hyvä asia, jotta ihmisille saadaan välitettyä juuri oikeaa tietoa eikä mitään kuviteltuja asioita. 

Ohjeissa mainitaan eräs hyvin tärkeä asia, melkeimpä tärkein kaikista, se ettei uutisissa saa mainostaa mitään eli piilomainonta on kielletty kokonaan. Jos mainonta olisi sallittua se saattaisi vääristää uutisten kuvaa ja niistä voisi tulla merkityksettömiä tai jopa huvittavia. Ne voitaisiin liittää viihteeseen. Huomio saattaisi lisäksi kiinnittyä uutisista enemmän mainoksiin, jolloin asian ydin katoaisi. 

Kuitenkin parhain ohje on se ettei kenenkään ihmisarvoa saa loukata tai tuoda esiin asiaan kuulumattomasti. Mielestäni juuri asia on tärkeämpi kuin se sanooko asian nainen vai mies, hetero vai homoseksuaali. Periaatteessa kaikki jutut voisi julkaista ilman, että tulee julki sukupuolta tai muuta epäolennaista. Toisaalta ihmiset haluavat luokitella kaiken, joten huomio saattaisi kiinnittyä jälleen aiheen sijaan siihen miksei sukupuolta tai muuta mainita. Sekään ei ole hyvä asia. Onneksi julkaisuissa pitää kuitenkin olla kunnioittava, joten se riittää tällä hetkellä hyvin.

©Janita Mellander

Meidän piti käsitellä myös kuvaamiseen liittyviä yleissääntöjä, jotka löysin osoitteesta: http://www.valokuvaajaksi.fi/valokuvaajan-tyo/mita-saa-kuvata/ Jälleen on hyvä, että yhteiset säännöt on luotu ja kaikilla on samat oikeudet. Uutena asia itselle tuli se miten monessa paikassa SAA kuvata ilman luvan pyytämistä. Tälläisia paikkoja ovat kaikki julkiset paikat ja tilat, jonne on vapaa pääsy. Kuitenkaan yksityisissä tiloissa, kuten wc-tiloissa ei saa kuvata. Kuvaaminen on siis sallittua lähes kaikkialla. Itse luulin, että kuvaamiseen pitää kysyä aina lupa oli sitten missä tahansa. 

Kuvien julkaisemisessa tarvitaan kuvassa olevien henkilöiden nimet, jos kuvassa on alle viisi henkilöä. Myös kuvien julkaisemisessa tulee noudattaa kunnioittavaa tapaa ihmisarvoa kohtaan eli kaikkea ei saa tai kannata julkaista. Arkaluontoisten asioiden julkaisuun tarvitaan lupa. Usein vastuu ohjeiden kunnioittamisessa on työnantajalla, mutta jokaisen pitää myös itse vastata siitä, mitä tuo julki. Kukaan ei voi vedota siihen ettei ole vastuussa kirjoittamistaan jutuista. Mielestäni se on oikeudenmukaista, että kaikki vastaavat omista teoistaan, jolloin kynnys tehdä mitään typerää nousee.

Vierailu Aamupostin Riihimäen toimitukseen 11.4.2014

Vierailimme pienen ryhmämme kanssa siis Aamupostissa. Saimme mahdollisuuden esitellä omia kommenttejamme lehteen liittyen. Edellisen tunnin "työt" eli lehtimerkinnät esiteltiin lisäksi yhteisesti.

Vierailu oli mielenkiintoinen ja oli mukavaa nähdä ihmisiä lehden takana. Ja kuulla miten lehti loppujen lopuksi päätyy nykyiseen muotoonsa. Uutta tietoa olivat toimittajien työajat ja -tavat. Työtavat ovat kuulemma muuttuneen niin, että päivässä on monta deadlinea eikä kaikkia juttuja tehdä kerralla. Aikaisemmin työtä pystyi itse vähän ohjailemaan, koska jutut tekee valmiiksi. Päivän rytmitys on hyödyllinen siten, että työtahti pysyy tasaisena. Toisaalta tämän kaltainen rytmitys voi aiheuttaa jonkun verran paineita. Jutut pitää olla valmiina juuri silloin, kun sanotaan. Luulen, että hankalinta työssä on se, miten valita julkaistavat jutut, varsinkin jos juttuaiheita olisi paljon. Täytyy miettiä paljon sitä, mitkä tekijät lopulta ratkaisevat julkaisukelpoisuuden. Yleensä näitä aiheita mietitään kokouksessa yhdessä koko toimituksen kanssa. Kokouksissa ideoidaan lisäksi uusia juttuja, käydään läpi aikatauluja ja muita olennaisia asioita lehteen liittyen.

Vierailun aikana meille sanottiin useasti puheen ja asioiden jakamisen olevan erittäin tärkeää tässä työssä. Ilman tätä oltaisiin kuulemma ihan hukassa. Uskon tämän väitteen täydellisesti. Asiat ovat muuttuvia varsinkin tälläisessa työssä, joten muutoksista pitää tiedottaa ja sopia miten edetään. Usein ryhmässä saa myös enemmän aikaiseksi esimerkiksi ideoinnissa. Eli aivoriihi tyyppinen työskentely on hyödyllistä. Toimittajan työn hyvinä puolina näkisin juuri aivoriihi tyyppisen työskentelyn ja ihmisläheisyyden, mutta samalla saa rauhoittua hetkeksi kirjoittamaan omat juttunsa. Toisaalta rauhoittuminen on ehkä väärä sana tässä hektisessä työssä, mutta ainakin työskentely on itsenäistä. Jokaisella on kuitenkin vastuu omista teksteistään.

Jos itse ajattelen työskentelyä jossain lehdessä, pitäisin varmaan eniten valokuvaajan töistä. Valokuvaus on aina kiinnostanut minua. Saan yleensä paljon inspiraatiota onnistuneista valokuvista tai videoista. Tavoitteeni valokuvauksessa on usein se, että saan vangittua tilanteen tunnelman kuvaan. En kuitenkaan pitäisi mahdottomuutena toimittajan työtä. Siinä on monia hyviä puolia kuten ihmisläheisyys ja ryhmätyö, vaikuttaminen ja tietoisuuden levittäminen. Huonona puolena on ainakin hektinen työskentely, vaikka siihen varmaan tottuisi nopeasti. Eri juttujen arvottaminen tuntuu inhottavalta, sillä mielestäni olisi kiva julkaista mahdollisimman paljon kaikkea. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten en varmaan osaisi päättää mitkä jutut julkaistaan. Ehkäpä tämäkin taito harjaantuisi ajanmittaan ja siitä voisi olla hyötyä muutenkin elämässa asioiden tasapainottamiseen.

©Janita Mellander

©Janita Mellander

©Janita Mellander

 ©Janita Mellander

   

Elämäni ensimmäinen blogi-kirjoitus!

Tänään äidinkielen mediakurssilla perustin oman blogin. Blogin pitäminen on minulle aivan uusi kokemus. Joskus olen kavereiden blogeja lukenut, mutta itse en ole omaa blogia pitänyt. 

Tässä blogissa on tarkoituksena julkaista kurssilla tehtäviä töitäni ja mielipiteitäni kurssiin liittyvistä asioista. Lisäksi pyrin päivittämään blogiin myös vierailuihimme liittyviä asioita. Huomenna onkin tiedossa jo ensimmäinen vierailu, joka kohdistuu Riihimäen Aamupostiin.

Tänään työnämme oli kritisoida Aamupostia ja kommentoida omia näkemyksiä, mistä pitää tai ei pidä periaatteella. Kommentoimme muutenkin lehden koko ulkonäköä. Itse en kauheasti lue paperisia lehtiä, joten alkuodotukset lehden ulkomuodosta olivat hiukan ennakkoluuloiset, negatiiviset suoraan sanottuna. Luulin ettei lehdessä ole mitään hyvää tai erityistä. Tämä luulo osoittautui ihan vääräksi. 

Löysin lehdestä yllättävän paljon mielenkiintoisia juttuja ja plussiakin lehdelle kertyi mukavasti moniin kohtiin. Kaikki ei voi olla pelkkää hyvää, joten vastapainoksi löytyi myös hiukan tylsiä juttuja. Ainakin omasta mielestäni. Muun muassa ulkomaan uutiset ja politiikka eivät kauheasti kiinnostaneet minua. Toisaalta nekin ovat tärkeitä juttuja. Jutut, jotka olivat pitkiä ja tekstiin painottuneita eivät saaneet mielenkiintoani juuri heräämään. Kun taas jutut, joissa oli edes pienet kuvat tuntuivat heti paljon mielenkiintoisemmilta. Yleensä kuva kiinnittää huomioni parhaiten. 

Saimme ideoida lisäksi uusia juttuaiheita aivoriihi tyyppisesti yhdessä porukalla. Ideoiden tuli olla sellaisia, mitä voisi oikeasti julkaista lehdessä ja mitkä asiat meitä voisi kiinnostaa. Välillä piti miettiä tosissaan, mitä paperiin kirjoittaa, mutta onneksi lopulta ideoita alkoi lähes tulvia päähän. Asiaa helpotti se ettei miettinyt asiaa liian vakavasti, vaan päästi luovuuden irti. Kurssin aikana tarkoituksena olisi tehdä oma lehtijuttukin, siitä lisää tietoa myöhemmin. 

Ohessa kuva työskentelystä:

 ©Janita Mellander