Vierailu Aamupostin Riihimäen toimitukseen 11.4.2014

Vierailimme pienen ryhmämme kanssa siis Aamupostissa. Saimme mahdollisuuden esitellä omia kommenttejamme lehteen liittyen. Edellisen tunnin "työt" eli lehtimerkinnät esiteltiin lisäksi yhteisesti.

Vierailu oli mielenkiintoinen ja oli mukavaa nähdä ihmisiä lehden takana. Ja kuulla miten lehti loppujen lopuksi päätyy nykyiseen muotoonsa. Uutta tietoa olivat toimittajien työajat ja -tavat. Työtavat ovat kuulemma muuttuneen niin, että päivässä on monta deadlinea eikä kaikkia juttuja tehdä kerralla. Aikaisemmin työtä pystyi itse vähän ohjailemaan, koska jutut tekee valmiiksi. Päivän rytmitys on hyödyllinen siten, että työtahti pysyy tasaisena. Toisaalta tämän kaltainen rytmitys voi aiheuttaa jonkun verran paineita. Jutut pitää olla valmiina juuri silloin, kun sanotaan. Luulen, että hankalinta työssä on se, miten valita julkaistavat jutut, varsinkin jos juttuaiheita olisi paljon. Täytyy miettiä paljon sitä, mitkä tekijät lopulta ratkaisevat julkaisukelpoisuuden. Yleensä näitä aiheita mietitään kokouksessa yhdessä koko toimituksen kanssa. Kokouksissa ideoidaan lisäksi uusia juttuja, käydään läpi aikatauluja ja muita olennaisia asioita lehteen liittyen.

Vierailun aikana meille sanottiin useasti puheen ja asioiden jakamisen olevan erittäin tärkeää tässä työssä. Ilman tätä oltaisiin kuulemma ihan hukassa. Uskon tämän väitteen täydellisesti. Asiat ovat muuttuvia varsinkin tälläisessa työssä, joten muutoksista pitää tiedottaa ja sopia miten edetään. Usein ryhmässä saa myös enemmän aikaiseksi esimerkiksi ideoinnissa. Eli aivoriihi tyyppinen työskentely on hyödyllistä. Toimittajan työn hyvinä puolina näkisin juuri aivoriihi tyyppisen työskentelyn ja ihmisläheisyyden, mutta samalla saa rauhoittua hetkeksi kirjoittamaan omat juttunsa. Toisaalta rauhoittuminen on ehkä väärä sana tässä hektisessä työssä, mutta ainakin työskentely on itsenäistä. Jokaisella on kuitenkin vastuu omista teksteistään.

Jos itse ajattelen työskentelyä jossain lehdessä, pitäisin varmaan eniten valokuvaajan töistä. Valokuvaus on aina kiinnostanut minua. Saan yleensä paljon inspiraatiota onnistuneista valokuvista tai videoista. Tavoitteeni valokuvauksessa on usein se, että saan vangittua tilanteen tunnelman kuvaan. En kuitenkaan pitäisi mahdottomuutena toimittajan työtä. Siinä on monia hyviä puolia kuten ihmisläheisyys ja ryhmätyö, vaikuttaminen ja tietoisuuden levittäminen. Huonona puolena on ainakin hektinen työskentely, vaikka siihen varmaan tottuisi nopeasti. Eri juttujen arvottaminen tuntuu inhottavalta, sillä mielestäni olisi kiva julkaista mahdollisimman paljon kaikkea. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten en varmaan osaisi päättää mitkä jutut julkaistaan. Ehkäpä tämäkin taito harjaantuisi ajanmittaan ja siitä voisi olla hyötyä muutenkin elämässa asioiden tasapainottamiseen.

©Janita Mellander

©Janita Mellander

©Janita Mellander

 ©Janita Mellander