Mielestäni saamamme vinkit ja ohjeet olivat erittäin tärkeitä ja osaa niistä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi. Yksi perusohje oli, että otsikoille on löydyttävä tekstistä vastine. Asia on itsestään selvä, jos sitä ajattelee järjellä. Mutta usein tämä kuitenkin ohitetaan jo suunnittelu vaiheessa, sillä otsikot ovat melkein aina hankalinta koko tekstissä. Saattaa olla, että lopuksi vain hutaistaan joku otsikko tekstille. Huomasin ainakin omalla kohdallani tarvetta pohtia tätä asiaa. Otsikko ja mahdollisesti kuva ovat tekstin tärkeimmät ulosannit, jos ne eivät ole kohdillaan lukija ei kiinnostu jutusta. Muu teksti ei juuri vaikuta asiaan.
Monet ohjeista olivatkin semmoisia
hienosäätö-osioon kuuluvia. Ne ovat pieniä, välillä melkein huomaamattomia osia
tekstissä. Yksi hieno vinkki oli se, että jokaisessa kuvassa pitäisi olla
liikettä. Ei liikkuvaa liikettä, niin kuin me usein sen miellämme, mutta jokin
tekijä, joka kiinnittää huomiomme. Kuvan ”liike” tekee siitä mielenkiintoisen
ja se antaa siihen kontrastia. "Liike" kuvassa jäi hyvin vahvasti mieleeni tästä vierailusta. Itse kuitenkin huomasin heti, että tuon liikkeen
määrittely on todella hankalaa.
Minun mielestäni kuvasta itsestään huomaa
sen eron, onko se liikkuva vai ei. Voisin jopa korvata sanan ”liike” omassa
kielessäni mielenkiintoisella tai jopa ainutlaatuisella. Kuvassa pitää olla joitain elementtejä tai edes yksi asia, mikä tekee siitä erilaisen kuin
muut kuvat, muuten siitä saattaa tulla tylsä. Eikä kuvan kuitenkaan tarvitse
olla ainoa laatuaan maailmassa, mutta jos esimerkiksi samana päivänä ei tule vastaan samanlaista tai -tyylistä kuvaa, se on riittävä tekijä takamaan kuvan
ainutlaatuisuuden. En tiedä, onko tämä edes oikeasti mahdollista, vaikka itse
haluaisin kovasti uskoa siihen ja pyrin toteuttamaan ajatusta omissa kuvissani.
Seuraavaksi katselimme lehden taittamista, mitä oli hauska seurata, kuinka aluksi pienistä palasista saadaan luotua iso kokonaisuus. Taittamista tekevät useat henkilöt. Eilen huomasin, että oli yksi henkilö, joka asetteli valmiita tekstejä sivulle, yksi henkilö muokkasi kuvia ja yksi henkilö paranteli sivua, mikä oli täynnä mainoksia. Lehden taittaminen on siis monen ihmisen yhteistyötä eikä vain yhden ihmisen urakka. Aamupostilla tämä osuus näytti toimivan erinomaisesti. Kun tänään aamulla katsoin sivua, mitä tehtiin eilen, niin se näytti aivan samalta kuin tietokoneen ruudulla aikaisemmin.
Kokonaisuudessaan vierailu oli ehkä enemmän henkilökohtaisempi kuin aikaisemmat vierailut. Nyt pohdittiin asioita omalta kannalta, vielä tarkemmin oman tekstin tuottamiseen liittyen, kun aikaisemmin on pohdittu omia mielipiteitä ja tottumuksia. Nyt esimerkiksi juuri omalla kohdalla mietin, miten juuri minä hankin tietoa, miten saan isosta määrästä tietoa tiivistettyä sopivan pituisen jutun tai miten teen jutusta mielenkiintoisen.
Lohduttavinta koko vierailun aikana oli kuulla myös Aamupostin heikoista kohdista. Vaikka "heikot" kohdat olivatkin hyvin pieniä, joita tavallinen ihminen tuskin huomaa, niin niistä mainitseminen antoi itselle rohkeutta tehdä omaa juttuani, edes ammattilainen ei ole täydellinen. Tyypillinen horjahdus voisi olla esimerkiksi huono otsikko tai tylsä kuva. Eli ei siis mitään äärettömän pahoja virheitä.
Aamuposti palvelee kaikkia.©Janita Mellander |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti